On näissä syksyn aamuissa puolensa, kun tällä viikolla aamun säteet saivat päivän käyntiin näin kauniisti.
Flunssa on onneksi jo paranemaan päin ja viikonloppuna ohjelmassa onkin pihahommia ja lastenhuoneen remonttia.
Kaunista perjantaipäivää sinulle!
Niinhän siinä sitten kävi, että flunssa iski minuun.
Pojilla on kesän jälkeen menossa jo kolmas (!) flunssan tapainen tauti - voi tätä päiväkotiin paluuta! Miehen flunssa oli jo selättänyt aiemmin ja nyt viimein sai otteen minustakin. Päivän aikana on mennyt useampi kuppi kuumaa ja ääntä pitää säästellä niin paljon kuin mahdollista. Nimittäin viime aikoina flunssa on usein vienyt ääneni mennessään, joka pikkulasten kanssa on kieltämättä vähän hankalaa. Toiset kun eivät oikein pelkkää elekieltä ymmärrä.
Tämä viikonloppu tuli siis vietettyä sisätiloissa, ja suunnitellut pihahommat jäivät tietysti tekemättä. Työkaverilta saatu raparperin juurakko odottaa nyt väliaikaisistutuksessa, jotta ensi viikonloppuna saadaan kaivettua sille kunnon penkki.
Omenapuissakin on alkanut jo punertamaan sen verran, että ei taida mennä kovin kauaa kun päästään hillojen keittoon.
Tunnelmallista syksyisen sunnuntain iltaa!
Tai ei hän oikea leipuri ole. Tuo mieheni siis. Mutta viimeisten vuosien varrella on oppinut niin mahdottoman taitavaksi, että ainakin meillä ansaitsee tulla kutsutuksi Leipuri Hiivaksi.
Nykyään leipomiset jakautuvat niin, että mies hoitaa hiivalla kohotettavat taikinat ja minä teen muut. Tämä sopii minulle mainiosti, koska miehen voimilla vaivattuna hiivataikinoihin muodostuu riittävä sitko ja loppuleivonnainen on kuohkea ja pehmeä.
Taikinoissaan mies kokeilee monesti uusia tapoja ja sivusta katsottuna hänen taikinat ovatkin varsinaista salatiedettä. Leivonnan aikana on monta kohotusta, leivissä vaihtelee siemen- ja jauhosekoitukset, ja toisinaan taikinoissa on rahkaa tai mausteita.
Tämän leivän taikinaan pääsi mukaan kaurahiutaleita sekä kurpitsan ja auringonkukan siemeniä. Jauhoina oli tällä kertaa vain vehnää, mutta leivän pinnan kuulemma pyöräytti ruisjauhoissa, jolloin pinnasta tuli erityisen rapea ja maukas.
On mies saanut tunnustustakin leipomuksilleen. Kesän yökyläilyjen jälkeen lasten 6-v. serkkupoika oli ilmoittanut kotonaan, että on sitten turha leipoa sämpylöitä, koska hän syö vain miehen leipomia maailman parhaita sämpylöitä ♡
Tällä hetkellä lämmin leipä maistuukin teekupin kaverina. Meillä on jyllännyt syysflunssa, ja nyt taitaa olla tarttunut minuunkin. Ei muuta kuin lämmintä päälle, kuppi kuumaa ja sohvalle.
Ihanaa perjantai-iltaa!
Hieman huvitti kun katsoin näitä kuvia ja huomasin tarjoushaukan olleen jälleen vauhdissa. Nimittäin kaikki kuvissa näkyvät tavarat, tapettia myöten, ovat enemmän tai vähemmän tarjouksella hankittuja.
Olohuoneesta löytyy siis loppuunmyynti ja Tori.fi löytöjä sekä verkkokauppojen
alennuskoodeilla tai perinteisesti tinkimällä ostettua tavaraa.
Kuten arvata saattaa sisäinen tarjoushaukkani pyrähtää lentoon aina kiinnostavan tarjouksen osuessa kohdalle. Pyrähdyksen jälkeen mies naureskelee logiikalleni, kun laskeskelen paljonko tällä kertaa säästin, vaikka todellisuudessa rahapussi on entistä kevyempi.
Alunperin oli tarkoitus kertoa muutama sana tuosta nojatuolista, johon veljekset linnoittautuvat vierekkäin aamun lastenohjelmia katsomaan, mutta
yllättäen innostuin tarjouksista jo pelkästään näin kirjoittamalla. Onneksi se ero minulla ja Sulo Vilénillä sentään on, että minä pyrin ostamaan laadukasta tavaraa,
vaikka "halvalla sainkin".
Löytörikasta viikonloppua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Social Icons